Vapaus, kapitalismi ja yksilö

Mitä merkitystä on vapaudella jos valtio kontrolloi mediaa? Onko parempi, että kansa toimii valtiollisen virallisen totuuden kuin kapitalistisen mediatalon uutisoinnin perusteella?

Ketään ei pakoteta tilamaan Helsingin Sanomia tai katsomaan Nelosta. Jos ei pidä SanomaWSOY:n tavasta ja tyylistä uutisoida voi vapaasti vaihtaa Almamedian tai maakuntalehtien pariin. Jos ei löydä omaa katsantokantaansa vastaavaa mediaa voi perustaa oman, poliittisen lehden. Jos tällä lehdellä on riittävästi lukijoita jotka sitä ostavat ja tilaavat, ja täten tekevät kustantamisesta taloudellisesti kannattavaa, lehti menestyy jos ei ole joutuu se konkurssiin.

Jos valtio puuttuu mediatoimintaan, esimerkiksi Yleisradion kautta, silloin se päättää sinun puolestasi sen mitä sinä saat tai et saa katsoa. Suomessa kesti vuosikymmeniä ennenkuin MTV3 sai luvan toimia itsenäisesti ja lähettää uutislähetyksiä. Varsinkin sosialidemokraatit vastustivat kaupallisia uutislähetyksiä koska niissähän voidaan kertoa mitä tahansa. Miten valtio voi sitten päättää mikä uutinen on yleisen edun mukaista jos jokainen päättää itse. Anarkiaanhan moinen vapaus johtaisi! Eihän kansa osaa itse päättää, viisaiden täytyy päättää sen puolesta..

Tässä on taustalla yksi kollektivististen filosofioiden suurista typeryyksistä; ajatus siitä, että yksilö on tyhmä, heikko ja voimaton ja tarvitsee voimakkaan valtion (ja voimakkaan valtionjohdon) puolustamaan itseään. Se mitä vastaan yksilö tätä puolustusta muka tarvitsee vaihtelee aina ajanhengen perusteella. Joskus tyhmää yksilöparkaa uhkaa toinen rotu, toinen uskonto, toinen valtio tai toinen sukupuoli. Joskus yksilöä uhkaa paha riistokapitalismi ja ryöstäjä paronit ja joskus taas kommunismin suuri ja verenpunainen uhka.

Nykyään tyhmää yksilöparkaa uhkaa muka ilmastonmuutos joka on yksilön oma vika ja josta voi selviytä ainoastaan jos: "puhaltaa yhteen hiileen" tai "ajattelee toisia ennnen itseään". Toinen modernin aikakauden myyttinen uhkakuva on uusliberalismi jonka nimiin voidaan panna kaikki mahdollinen yhteiskunnallinen ja historiallinen paha aina Darfurin kriisistä ja EU: n perustuslaista alkaen.

Kyseessä on tietyllä tavalla hyvin orwelliaaninen maailmankuva ja dystopia; yksilö on mitätön ja heikko. Yksilöä uhkaa suuri ja myyttinen paha ja pelastuakseen yksilön tarvitsee alistaa itsensä Iso Veljen (lue: yleisen hyvän, rodun, kansan, luokan, uskonnon...) eduille ja uhrata egonsa massoille.

Moderni antikapitalismi saavuttaa joskus ihan naurettavia piirteitä. Yksi hyvä esimerkki on tämä vuosittainen "Älä osta mitään" -päivä joka on mitä mahtavin farssi. Eivätkö tapahtuman järjestäjät tajua ristiriitaa; vastutetaan kapitalismia olemalla kuluttamatta? Sehän se juuri todistaa vapaiden markkinoiden mahdin; kenenkään ei ole pakko ostaa.

Ostamatta jättäminenhän on nimenomaan kannanotto kapitalismin puolesta. Siinähän aktivisti juuri todistaa kuluttujan ja yksilön vallan.

Yrityksiä voidaan painostaa vapaaehtoisen boikottien ja kampanjoiden avuilla; asiakas on yritykselle arvokas asia. Tämä asiakassuhteen tärkeys korostuu varsinkin nykyaikana kun kilpailu ja tarjonta kasvaa koko ajan. Me asiakkaat, me kuluttajat olemme selvässä etulyöntiasemassa yritykseen nähden.

Muistan tapauksen jossa jonkin pienen K-Kaupan myyjä oli suhtautunut epäkunniottavasti homoparia kohtaan näiden tehdessä ostoksiaan. Oli ilmeisesti todennut kassalla, että "ei tuo touhu ole luonnollista".

Kyseinen pariskunta toimi järkevästi eikä alkanut tekemään mitään turhia valituksia syrjintäasiamiehelle. He uhkasivat viedä asian julkisuuteen ja sekoittaa Setan mukaan juttuun.

Kuvitelkaa millainen imagotappio Keskolle olisi se, että ketju leimautuisi ahdasmieliseksi ja syrjiväksi?

Siinä ei kestäisi pitkään, että joku kilpailevasta kauppaketjuista, vaikkapa Tradeka tai S-liike, aloittaisi ison suvaitsevaisuutta korostavan mainoskampajan ja saisi täten uusia asiakkaita.

Kapitalismi on yksilön ja kuluttajan kannalta mahtava asia; se nimittäin antaa meille suuren vallan.

Väkivaltamonopoli on libertarismin peruskäsitteitä. Sillä tarkoitetaan sitä, että yhteiskunnan ainoa velvollisuus on estää ja rangaista väkivalta- ja omaisuusrikollisuutta ja puolustaa yksilöitä ja heidän omaisuuttaan muiden ulkoisten yhteiskuntien hyökkäyksiltä.

Sillä ei tarkoiteta mitään Etelä-Amerikan banaanitasavalloista tuttuja rangaistuspataljoonia tai vallankumouskaarteja.