keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Itsensä määritteleminen johonkin tiettyyn ihmisryhmään kuuluvaksi, käyttääkseni anglosaksista ilmaisua; to the exclusion of all others, on jollakin perustavalla tavalla tyydyttävä.

Mutta miten toiset määrittelevät sinut? Tähänkin kysymykseen netti antaa (huonon ja epätarkan) vastauksen esimerkiksi poliittisten testien muodossa.

Tällainen minä siis olen:

World's smallest political quiz:




















Your PERSONAL issues Score is 90%.
Your ECONOMIC issues Score is 100%.


Moral Politics:

YOUR SCORE

Your scored -1 on Moral Order and -7.5 on Moral Rules.


The following categories best match your score (multiple responses are possible):

  1. System: Liberalism
  2. Ideology: Ultra Liberalism
  3. Party: No match.
  4. Presidents: Ronald Reagan
  5. 04' Election: Michael Badnarik
  6. 08' Election: Ron Paul

Liberatarian Purity Test

Score: 101

91-130 points: You have entered the heady realm of hard-core libertarianism. Now doesn't that make you feel worse that you didn't get a perfect score?

---

Olen siis käytännöllisesti ottaen sosiaaliliberaali. Maailmani on nyt murtunut.

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Vapaus, kapitalismi ja yksilö

Mitä merkitystä on vapaudella jos valtio kontrolloi mediaa? Onko parempi, että kansa toimii valtiollisen virallisen totuuden kuin kapitalistisen mediatalon uutisoinnin perusteella?

Ketään ei pakoteta tilamaan Helsingin Sanomia tai katsomaan Nelosta. Jos ei pidä SanomaWSOY:n tavasta ja tyylistä uutisoida voi vapaasti vaihtaa Almamedian tai maakuntalehtien pariin. Jos ei löydä omaa katsantokantaansa vastaavaa mediaa voi perustaa oman, poliittisen lehden. Jos tällä lehdellä on riittävästi lukijoita jotka sitä ostavat ja tilaavat, ja täten tekevät kustantamisesta taloudellisesti kannattavaa, lehti menestyy jos ei ole joutuu se konkurssiin.

Jos valtio puuttuu mediatoimintaan, esimerkiksi Yleisradion kautta, silloin se päättää sinun puolestasi sen mitä sinä saat tai et saa katsoa. Suomessa kesti vuosikymmeniä ennenkuin MTV3 sai luvan toimia itsenäisesti ja lähettää uutislähetyksiä. Varsinkin sosialidemokraatit vastustivat kaupallisia uutislähetyksiä koska niissähän voidaan kertoa mitä tahansa. Miten valtio voi sitten päättää mikä uutinen on yleisen edun mukaista jos jokainen päättää itse. Anarkiaanhan moinen vapaus johtaisi! Eihän kansa osaa itse päättää, viisaiden täytyy päättää sen puolesta..

Tässä on taustalla yksi kollektivististen filosofioiden suurista typeryyksistä; ajatus siitä, että yksilö on tyhmä, heikko ja voimaton ja tarvitsee voimakkaan valtion (ja voimakkaan valtionjohdon) puolustamaan itseään. Se mitä vastaan yksilö tätä puolustusta muka tarvitsee vaihtelee aina ajanhengen perusteella. Joskus tyhmää yksilöparkaa uhkaa toinen rotu, toinen uskonto, toinen valtio tai toinen sukupuoli. Joskus yksilöä uhkaa paha riistokapitalismi ja ryöstäjä paronit ja joskus taas kommunismin suuri ja verenpunainen uhka.

Nykyään tyhmää yksilöparkaa uhkaa muka ilmastonmuutos joka on yksilön oma vika ja josta voi selviytä ainoastaan jos: "puhaltaa yhteen hiileen" tai "ajattelee toisia ennnen itseään". Toinen modernin aikakauden myyttinen uhkakuva on uusliberalismi jonka nimiin voidaan panna kaikki mahdollinen yhteiskunnallinen ja historiallinen paha aina Darfurin kriisistä ja EU: n perustuslaista alkaen.

Kyseessä on tietyllä tavalla hyvin orwelliaaninen maailmankuva ja dystopia; yksilö on mitätön ja heikko. Yksilöä uhkaa suuri ja myyttinen paha ja pelastuakseen yksilön tarvitsee alistaa itsensä Iso Veljen (lue: yleisen hyvän, rodun, kansan, luokan, uskonnon...) eduille ja uhrata egonsa massoille.

Moderni antikapitalismi saavuttaa joskus ihan naurettavia piirteitä. Yksi hyvä esimerkki on tämä vuosittainen "Älä osta mitään" -päivä joka on mitä mahtavin farssi. Eivätkö tapahtuman järjestäjät tajua ristiriitaa; vastutetaan kapitalismia olemalla kuluttamatta? Sehän se juuri todistaa vapaiden markkinoiden mahdin; kenenkään ei ole pakko ostaa.

Ostamatta jättäminenhän on nimenomaan kannanotto kapitalismin puolesta. Siinähän aktivisti juuri todistaa kuluttujan ja yksilön vallan.

Yrityksiä voidaan painostaa vapaaehtoisen boikottien ja kampanjoiden avuilla; asiakas on yritykselle arvokas asia. Tämä asiakassuhteen tärkeys korostuu varsinkin nykyaikana kun kilpailu ja tarjonta kasvaa koko ajan. Me asiakkaat, me kuluttajat olemme selvässä etulyöntiasemassa yritykseen nähden.

Muistan tapauksen jossa jonkin pienen K-Kaupan myyjä oli suhtautunut epäkunniottavasti homoparia kohtaan näiden tehdessä ostoksiaan. Oli ilmeisesti todennut kassalla, että "ei tuo touhu ole luonnollista".

Kyseinen pariskunta toimi järkevästi eikä alkanut tekemään mitään turhia valituksia syrjintäasiamiehelle. He uhkasivat viedä asian julkisuuteen ja sekoittaa Setan mukaan juttuun.

Kuvitelkaa millainen imagotappio Keskolle olisi se, että ketju leimautuisi ahdasmieliseksi ja syrjiväksi?

Siinä ei kestäisi pitkään, että joku kilpailevasta kauppaketjuista, vaikkapa Tradeka tai S-liike, aloittaisi ison suvaitsevaisuutta korostavan mainoskampajan ja saisi täten uusia asiakkaita.

Kapitalismi on yksilön ja kuluttajan kannalta mahtava asia; se nimittäin antaa meille suuren vallan.

Väkivaltamonopoli on libertarismin peruskäsitteitä. Sillä tarkoitetaan sitä, että yhteiskunnan ainoa velvollisuus on estää ja rangaista väkivalta- ja omaisuusrikollisuutta ja puolustaa yksilöitä ja heidän omaisuuttaan muiden ulkoisten yhteiskuntien hyökkäyksiltä.

Sillä ei tarkoiteta mitään Etelä-Amerikan banaanitasavalloista tuttuja rangaistuspataljoonia tai vallankumouskaarteja.

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Rikos on parasta huumetta?

Helsingin Sanomat uutisioi nettisivuillaan tänään seuraavaa:


"Amfetamiinikäryt lisäsivät huumerikollisuutta

Poliisin ja tullin tietoon tulleet huumerikokset lisääntyivät viime vuonna noin 14 prosenttia edellisvuodesta. Kasvua kirjattiin etenkin huumeiden käyttörikoksissa, ja jo puolessa tapauksista oli mukana amfetamiinia.

Kaikkiaan huumerikoksia paljastui runsaat 16 300. Näistä yli 10 000 oli käyttörikoksia. Törkeitä huumausainerikoksia poliisi ja tulli kirjasivat 962."


Tästä voikin nyt sopivasti alkaa pohtia uhrintonta rikosta.

Uhriton rikos on yhden määritelmään mukaan rikos jolla ei ole muuta yksilöitävää uhria kuin mahdollisesti itse rikoksen tekijä. Pahoinpitelyllä tai murhalla on selkeästi uhri, samoin varkaudella tai petoksella. Niihin syyllistymällä rikollinen vahingoittaa toisen omaisuutta; kehoa, tavaraa tai varallisuutta.

Ketä vahingoittaa huumeiden käyttörikos? Jos aikuinen, täysissä ruumiin ja sielun voimissa oleva ihminen haluaa ostaa vaikkapa ekstaasia tai amfetamiinia ja käyttää sitä niin kuka siinä vahingoittuu?

Huumeiden käyttäminen on epäilemättä typerää ja vahingollista, mutta niin on myös ylensyöminen, tupakanpoltto tai liiallinen alkoholin käyttö.

Argumentaatio käyttärikoksen puolesta yleensä pitää sisällään käsitteen "yleinen hyvä". Tämä myyttinen (ja usein täysin määrittelemätön) yleinen hyvä vahingoittuu siitä jos joku käyttää huumeita. Huumeisiin liittyy rikollisia lieveilmiöitä jotka vahingoittavat yhteiskuntaa ja sosiaalista järjestystä.

Eikö silloin voisi todeta, että suurin syy huumeidenkäytön rikollisiin lieveilmöihin on juuri huumeiden laittomuus? Huumeita ei voi ostaa kaupasta tai laillisesti vapailta markkinoilta vaan ne on hankittava laittomasti ja oletettavasti korkealla hinnalla ties mistä syrjäkujilta.

Jos huumeiden myynti, käyttäminen ja valmistaminen olisivat laillisia voisi kukin, niin halutessaan, marssia lähikauppaan ja kantaa kotiin säkkikaupalla heroiiniä Alepan kassissa. Laillisten huumeiden hinnan, laadun ja saatavuuden määrittelisivät vapaan talouden markkinamekanismit.

Milton Friedman totesi Yhdysvaltojen huumeiden vastaisesta sodasta suunnilleen näin;

"... if you look at the drug war from a purely economic point of view, the role of the government is to protect the drug cartel ..."

Huumeiden laittomuus on diilerille hyvä asia. Se pitää asiakaskunnan epätoivoisena, kilpailun vähäisenä ja voitot suhteettoman suurina. Vähän kuin apteekkijärjestelmä...

Jos kaikki huumet olisivat Suomessa laillisia (eivätkä vain nikotiini, alkoholi ja kofeiini) voisi poliisi lopettaa määrärahojen ja työtuntien tuhlaamisen myyjien, valmistajien ja käyttämisen metsästämiseen ja alkaa ehkäistä oikeita rikoksia - sellaisia joilla on personoitava uhri.

Suomessa kuolee vuosittain herraties kuinka monta tuhatta ihmistä alkoholin seurauksena, välillisesti tai välittömästi. Silti kukaan ei käsittääkseni vaadi kieltolain palauttamista ja alkoholin nauttimisen kriminalisointia.

Kieltolaki epäonnistui ja ruokki ainoastaan rikollista, trokaamiseen liittyvää oheistoimintaa ja viinansalakuljettajien taskuja. Kieltolaki köyhdytti valtiota ja veronmaksajia kun poliiseja piti palkata lisää jahtamaan viinan kotipolttajia, myyjiä ja salakuljettajia.

Kieltolaista huolimatta alkoholin käyttö ja myynti eivät loppuneet Suomessa. Vaikka käyttö olikin laillista kysyntää piisasi silti.

Täysin sama ilmiö toistuu ns. huumekieltolaissa. Vaikka huumeiden käyttö onkin kriminalisoitu niin kysyntää tuntuu silti, ainakin mikäli Helsingin Sanomiin on luottaminen, piisavaan vuodesta toiseen kasvavalla tahdilla. Eikö olisi järkevää laillistaa huumausaineet, joiden käytöstä aiheutuu haittaa ainoastaan yksilölle, ja suunnata poliisin ja tullin määrärahat oikeiden rikosten selvittämiseen?
Alla olevat kolme tekstiä ovat, taas kerran, osa pidempää nettipalstakeskustelua. Minä näköjään toimin parhaiten provosoituna ja väittelyn kiihkossa.

Friedman ja Laudatur

Suurituloisten veroale tarkoittaa, voimakkaasti yksinkertaistettuna sitä, että heillä on enemmän rahaa käytettävänä kulutukseen ja sijoittamiseen joka sitten taas vastavuoroisesti parantaa talousnäkymiä ja lisää työllisyyttä.

En ole väittänytkään, että verotulon määrä nousisi veroalen myötä. En pidä sitä mahdollisena tai edes tarvittavana. Veroprosentin ja verotulon tulee olla mahdollisimman pieniä sen takia, että silloin valtio ei voi käyttää "liikaa" rahaa. Yksi alhaisen verotuksen suurimmista hyödyistä on siitä seuraava alhainen valtiollinen investointi ja vähäiset sosiaaliset tulonsiirrot. Valtiolliset investoinnit ja tulonsiirrot vääristävät taloutta ja estävät vapaata kilpailua.

Lainatakseni Milton Friedmania;

"If a tax cut increases government revenues, you haven't cut taxes enough."

Rikkaat ovat rikkaita siksi, että ovat joko itse hankkineet omalla työllään, älyllään ja rohkeudellaan, onnellaan tai perinnön kautta. Rikkaiden varallisuuden takana ei ole mitään suurta vääryyttä, salaliittoa tai epäkohtaa. He ovat menestyneet vapaassa kilpailussa, toiset taas eivät ole menestyneet.

Ihan samalla tavallahan sitä voisi argumentoida, että korkean yo-arvosanan saaminen on väärin niitä kohtaan jotka kirjoittivat Improbaturin tai Approbaturin. Että menestystä on rajallinen määrä (kuten sitä yo-kokeessa onkin; vain tietty prosentti voi saada Laudaturin vuosittain) ja että toisten menestys on toisilta pois.

Pitäisikö sitten ylioppilaskokeeseen tuoda jonkilainen sosiaalinen "arvosanansiirto" jonka avulla tätä rajallista menestystä sitten tasoitettaisiin "oikeudenmukaisesti"? Laudaturin ansainnut saakin paperiin Magnan ja ylijäävä arvo lahjoitetaan reputtaneelle abiturientille joka sitten saakin yhtäkkiä B:n?

Yo-koe on esimerkki vapaasta kilpailutilanteesta jossa jokainen menestyy tai epäonnistuu omien kykyjensä, taitojensa ja ahkeruutensa perusteella. Ihan samanlainen vapaa kilpailutilanne on laizzes-faire markkinakapitalismi.

Ei vapaassa markkinataloudessa raha valukkaan itsestään työttömille tai köyhille, se valuu markkintalouden mekanismien avulla. Eli siis kysynnän ja tarjonnan lain avulla. Kysyntä ja tarjonta koskee tuotteiden ja palvelujen lisäksi myös työllisyyttä ja työttömyyttä.

Jos olet ammattissa joiden harjoittajissa on ylitarjontaa (Suomessa esimerkiksi ammattikorkeakoulutetut kulttuurituottajat) tulee sinun itse hankkia itsellesi uusi koulutus tai toinen elinkeino eikä odottaa, että valtio työllistää sinut verorahoilla rahoitettuun "tukityöpaikkaan".

Toveri Kennedy ja valumaefekti

Trickle down economics on tosiaan hirvittävän harmillinen juttu. Siis vasemmistolaisille. Nimittäin siksi, että se toimii.

Sen tiese jo aikoinaan vasemmiston kultapoika John F. Kennedy joka totesi mafiavehkeilyjensä ja avioliiton ulkopuolisten suhteiden lomassa (tyypillinen demokraatti) seuraavaa:

"A rising tide lifts all boats"

Ehkä jonakin päivänä tämä Keynesiläisen taloustieteen harha katoaa myös täältä pohjolasta ja tuotantopuolen kaunis ja loistava ortodoksia saavuttaa rantamme.

Valumaefekti ei tarkoita sitä, että "rikkaiden pöydästä tippuu muruja" vaan sitä, että korkeampien tuloluokkien lisääntynyt hyvinvointi (esimerkiksi veroja alentamalla) hyödyttää loppupeleissä myös alempia tuloluokkia kun pääoma ja investoinnit valuvat markkinatalouden mekanismeilla alaspäin.

Vapaa markkinatalous on kaunis asia. Se nimittäin teoriassa tasapainottaa itsensä kysynnän ja tarjonnan lakien avulla.

Rikkaus, köyhyys ja kansa

Se että rikkaat ovat rikkaita ei ole pois köyhiltä. Rikkaat yksilöt kuluttavat enemmän kuin köyhät ja jo pelkästään tällä tavalla ovat "hyödyllisempiä" taloudelle.

Köyhien köyhyys on laiskuuden, typeryyden, irrationaalisuuden tai huonon onnen seurausta. Jokainen ihminen on itse vastuussa omasta menestyksestään - rikkaat ovat siinä onnistuneet ja köyhät eivät.

Mutta ei, näinhän ei tietenkään ole. On olemassa sellainen suuri, hirvittävä ja äärettömän tyhmä sosiologinen haaskansyöjä jota kutsutaan nimeltä kansa. Tähän kansaan tietenkin kuuluu ainoastaan proletariaatti (ja mahdollisesti lumpenproletariaatti) eivätkä suinkaan älykkäät, menestyksekkäät, rohkeat tai hyvintoimeentulevat henkilöt. Tämä myyttinen ja mytologinen kansa on siis yhteiskunnallisen keskinkertaisuuden, pelkuruuden ja henkisen vähäjättöisyyden summa.

Kansa huomaa, että sillä ei mene kovin hyvin. Kollektiivisella tahdollaan ja vähäisellä järjellään kansa tulee siihen tulokseen, että syy tähän on se, että toisilla menee paremmin. Kansa päättää että toisten menestys on siltä pois. Kansa tulee siihen tulokseen, että sitä alistetaan.

Kansa on vähän kuin koulukiusaaja joka peittää omaa heikkouttaan ja vähäisiä lahjojaan kiusaamalla niitä jotka tekevät läksynsä..

Ja sitten kaivetaankin esille tuo ihana pikku saksalainen Karl Marx. Ja hei hulinaa! Kohta on 70 miljoonaa kansanvihollista kuolleena pitkin aroja. Ja kyllä sitten kansalla menee hyvin.