Stora-Ensosta ja kommunismin kritiikkiä.

Virallinen Totuus on viime päivinä ollut täynnä itkuisia artikkeleja Stora Ensosta ja Kemijärven tehtaasta. On onnistuttu luomaan kuva jossa paha suurkapitalisti taas kerran sortaa köyhää ja pienipalkkaista (paperitehtaassa tuskin pienipalkkaisia paljoa on..) työntekijää. Kaipaavia katseita luodaan Arkadianmäelle ja uskotellaan, että valtio voisi tehdä asialle jotain. Kohta Pravda varmaan vaatii Stora Enson sosialisointia ja sen johtajien uudelleenkouluttamista luokkavihollisina.

Stora Enso ei ole valtionyhtiö. Se on yhtiö josta valtio omistaa huomattavan osan (noin 12,3%) ja jossa se käyttää vielä suurempaa äänivaltaa (noin 25%). Se ei kuitenkaan ole mitään "yhteistä omaisuutta" vaan laillinen yhteenliittymä jolla on vain yksi tehtävä.

Yrityksellä on yksi ainut tehtävä: tuottaa pitkäjänteisesti voittoa ja tuottoa osakkeenomistajilleen. Yrityksellä ei ole velvollisuutta tukityöllistää ylipalkattua ja keskiluokkaistunutta paperityöntekijäin ammattiryhmää mikäli se ei ole enää taloudellisesti kannattavaa.

Keskusta on kaivanut herraties mistä kryptasta armeijan dosentteja, tiedemiehiä ja professoreita kertomaan, että kuinka Lapissa kyllä riittää puuta vaikka muille jakaa. Karvalakkivaltuuskunnat aina paikallisista kepulaisista kylänmiehistä alkaen ovat yhdistäneet voimansa Etelä-Suomen ay-pomojen kanssa yhteisessä valitusvirressään. Valitusvirren kantava ajatus tuntuu olevan tämä "Stora Enso on paha, Stora Ensolla on velvollisuus, me ostamme Kemijärven tehtaan, pientä ihmistä sorrettaan...".

Höpön höpön höö.

Stora Enso on kapitalistessa talousjärjestelmässä toimiva pääosin ei-valtiollinen yritys. Se tuskin on lähtenyt tekemään niin radikaaleja päätöstä kuin tehtaansa sulkemista kovin heppoisin perustein. Raha puhuu, sori vaan Kemijärvi.

Stora Enso saa tehdä omaisuudellaan ihan mitä se itse haluaa kunhan lakeja ei rikota. Mikäli yritys haluaa lopettaa tehtaansa ja sen jälkeen ei halua myydä sitä millekkään Keskustan tukemalle, tuhoontuomitulle Lappilaiskombinaatille on se moraalisesti täysin hyväksyttävää.

Työntekijällä on oikeus saada lain määrämää palkkaa työstään, oikeus turvallisiin työoloihin ja tällä hetkellä valitettavasti oikeus järjestäymiseen. Työntekijällä ei ole oikeutta päättää työpaikkansa tulevaisuudesta, niin surullista kuin se onkin, vaan se päätös kuluu työpaikan omistajalle. Työntekijä ei omista koneita tai tiloja. Se joka tavaran omistaa on oikeus päättää mitä sillä tehdään tai ei tehdä.

Yksi maailmanhistorian suurimmista hirveyksistä on ajatus, että tuotanvälineet ovat "moraalisesti" niiden käyttäjien omistamia. Että omaisuuden pitäisi olla yhteistä ja kollektiivista.

Omaisuus kuuluu sille joka sen perusidean on keksinyt, tuotekehitellyt, tutkinut, investoinut rakentanut, ylläpitänyt ja huoltanut.

Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa talo kuuluu sen omistajille, heille jotka ovat ottaneet lainan ja joutuneet perustelemaan sen pankille, etsimään talon, investoimaan sen remonttiin. Pitäisikö tämän talon kuulua sille joka nyt on sattunut siellä työmaalla jotain vasaraa heiluttamaan?

Toivottavasti Stora Enso pysyy kovana ja puolustaa oikeuttaan tehdä omaisuudellaan mitä lystää.