lauantai 12. tammikuuta 2008
Citius, Altius, Fortius
Onneksi kuitenkin helvettikin kylmenee naisen raivon edessä
Uutinen sai minut jostakin syystä todella hyvälle tuulelle. Toivoa on vielä. Edes täydellinen ja väkivaltainen kontrolliyhteiskunta ei voi estää yksilöä ilmaisemasta perusinhimillisiä tunteitaan jos hän niin päättää.
perjantai 11. tammikuuta 2008
Alla olevia tekstejä on muokattu tänne laitettaessa jotta niitä olisi helpompi lukea ja niiden merkitys ymmärtää ilman, että on lukenut toisen keskustelun osapuolen kirjoituksia.
Ote 4. Lincoln ja taidemaalarit
Rikkaiden rikkaus ei ole köyhiltä pois. Tämä on varsin yleinen harhaluulo. Esimerkiksi meillä puhutaan koko ajan yhteiskuntaluokkien välisen kuilun kasvamisesta (ikäänkuin se olisi huono asia) kun rikkaat rikastuvat. Annetaan kuva, että viime vuosina köyhät ovat köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet.
Tämä on hirvittävä harha. Esimerkiksi Suomessa viimevuosina ovat rikastuneet sekä köyhät että rikkaat. Ero on vaan siinä, että rikkaat ovat rikastuneet ja kasvattaneet välimatkaa köyhiin. Köyhät eivät ole siis köyhtyneet, he ovat ainoastaan rikastuneet hitaammiin.
Yksilön menestys on hänen omaa ansiotaan eikä ole keneltäkään muulta pois. Optioissa on kysymys yksityisen yrityksen omaisuudesta jolla se yritys saa tehdä ihan mitä se itse haluaa. Jos yritys (siis sen johto ja omistajat) päättävät antaa liikevoitostaan isot optiot on se ihan oikein. Aivan samalla tavalla kuin minulla on yksilönä oikeus ostaa itselleni vaikkapa kirja jos minulla on ylimääräistä rahaa. Toistan vielä kerran; kysymys on yksityisomaisuudesta jolla sen omistaja saa tehdä ihan mitä itse haluaa.
Kohtuullista? Mitä tekemistä kohtuullisuudella on demokratian tai liberalismin kanssa?
Ihan samalla tavalla voisi sanoa, että ei ole kohtuullista, että hyvä taidemaalari maalaa kauniin kuvan jota muut tulevat ihailemaan ja josta he ovat valmiita maksamaan. Voisi sanoa, että kohtuullisuuden ja tasa-arvon nimissä tämän maalarin pitäisi antaa oman työnsä ja luovuudensa hedelmät muille ilman mitään ansioita heidän puoleltaan (sosialismi ja sosialidemokratia) tai että hänen pitäisi olla maalaamasta parempia kuvia kuin muut (kommunismi).
Venäjä ei ole mikään esimerkki libertaarisesta tai demokraattisesta valtiosta. Venäjä on totalitäärinen ja epädemokraattinen entinen suurvalta joka edelleen haluaa käyttää väkivaltaa sekä omia kansalaisiaan, että naapureitaan kohtaan.
Amerikan Yhdysvallat on hyvä esimerkki liberaalista ja libertaarisesta valtiosta.
Oliko sitten esimerkiksi Abraham Lincoln loinen ja riistäjä? Tekikö hän väärin nousemalla köyhyydestä rikkauksiin? Oliko hän "saalistaja" ja keinottelija koska hänestä, pienviljelijän pojasta joka syntyi torpassa, tule omilla ansiollaan ja omalla rohkeudellaan Yhdysvaltojen presidentti? Keneltä tämä nousu oli pois? Ketä kohtaan hän teki väärin käyttämällä omia kykyjään, omaa rohkeuttaan, omaa omaisuuttaan ja omaa kehoaan yhteiskunnalliseen nousuun? Ketä hän riisti? Miten hän oli kohtuuton ?
Ote 3. Vielä vähän ihmisoikeuksista
Ainoa asia mihin ihmisellä on oikeus pelkästään sen tähden mitä hän on, on oikeus elämään. Tämä tarkoittaa sitä, että valtio ei saa missään olosuhteissa tappaa omaa kansalaistaan ja niitä jotka näin tekevät tulee rangaista.
Yksilöllä on oikeus puolustaa itseään väkivaltaa käyttäen ainoastaan jos väkivaltaa on ensin käytetty häntä vastaan.
Ihmisellä on siis oikeus olla elossa. Negaation kautta määriteltynä: ihmisellä on oikeus olla tilassa jossa häntä ei tapeta. Tämä on ainoa mihin valtio saa puuttua.
Kaikki muu tulee ihmisen ja yksilön saavuttaa itse. Jotta yksilö voi mitään saavuttaa (omalla työllään) täytyy hänellä olla kehollinen itsemääräämisoikeus, siis oikeus päättää mitä työtä tekee.
Ja se mitä hän tällä työllä ansaitsee kuuluu vain hänelle itselleen. Hänellä on siis oikeus omaisuuden turvaan.
Sanon sen taas kerran: Vain yksilö omistaa itsensä, vain yksilö omistaa kehonsa ja vain yksilö omistaa omaisuutensa.
Yksilön on itse omalla kehollaan ja omalla omaisuudellaan luotava itselleen muut elämän edellytykset; työ, koti, ruokaa ja paikka lepoa varten. Minä uskon, että jokaisella ihmisellä on tähän mahdollisuus, siis ketään ei estetä tekemästä näin. Asia erikseen on se, että riittääkö rohkeutta tehdä mitään ja olla ahkera. Se taas on yksilön oma asia ja päätös ja vain hänen itse tulee kantaa siitä vastuu.
Ote 2. Mitä on demokratia? Ja miten urheilu siihen liittyy?
Mitä Demokratia on?
Demokratia on ei ole vapautta veljeyttä ja tasa-arvoa vaan tapa hallita valtiota. Demokratia on periaatteessa enemmistödiktatuuria, ei mitään muuta. Demokratiaan ei kuulu mitenkään vähemmistöjen aseman turvaaminen. Demokratia on hallintotapa jossa kansa valitsee edustajansa. Se ei ole mitään muuta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että enemmistödiktaaturi on parempi kuin vähemmistödiktaaturi. Sosiaalituet ja muut tulonsiirrot eivät millään muotoa kuulu demokratiaan olennaisesti, monissa maailman demokratioissa niitä ei edes ole. Jotkin demokratiat kylläkin päättävät, demokraattisesti, niitä käyttää.
Ja kyllä tuo kuvaamasi järjestelmä jossa puolueet asettavat ja ehdokkaat ja heistä kansa saa valita mieluisimmat juuri demokratiaa. Se on edustuksellista demokratiaa. On olemassa myös suoraa demokratiaa ja niin sanottua republikaanista demokratiaa.
Työväenluokan diktatuuri ei ole demokratiaa, demokraattinen sentralismi ei ole demokratiaa ja ne kumpikin ovat sosialismin ja varsinkin kommunismin kantavia ajatuksia.
Neuvostoliitto oli tyypillinen esimerkki sosialistisesta järjestelmästä kommunistisessa valtiossa: kansanmurhia, henkilöpalvontaa ja väkivaltaa. Näitä tapahtuu kaikissa sosialistisissa valtioissa edelleen tänä päivänä.
Minun mielestäni se, että väittää että Neuvostoliitto ei muka ollut kommunistinen valtio on sellaista historiallista revisionismia ja tosiasioiden kieltämistä josta David Irving olisi ylpeä.
Liberalismissa on kysymys mahdollisuuksien tasa-arvosta joka määritellään negatiivisen vapauskäsityksen mukaisesti. Jos sinä sen saat yhdistettyä jotenkin tasapäistävään ja kollektivisoivaan vasemmistolaisuuteen niin on se aikamoinen ihme.
Thatcher, Reagan ja luokkakierto
Jos jollakin yksilöllä (sillä ihmiset ovat aina ja ensisijaisesti yksilöitä eivätkä sosioekonomisen luokan jäseniä) on mahdollisuus rikastua ei ole keneltäkään pois. Yksilö rikastuu omalla työllään, henkisellä tai fyysisellä, ahkeruudella ja rohkeudella. Kenellä tahansa oli mahdollisuus rikastua Thatcherin Britanniassa, valtio ei estänyt lailla kenenkään mahdollisuutta nousta luokkakierrossa. Se nouseeko ylempään yhteiskuntaluokkaan oli ihan yksilöstä itsestään ja hänen kyvyistään kiinni.
Ilman Reagania ja Thatcheria puolet Euroopasta ja koko maailmasta olisi edelleen kommunistisen diktatuurin alaisuudessa, peläten henkensä, vapautensa ja omaisuutensa puolesta joka päivä. Thatcher sai, epädemokraattisen ja ulkoparlamentaristisen työväenliikkeen vastustuksesta huolimatta, Iso-Britannian talouden nousemaan uskomattomalla tavalla. Lisäten talouden hyvinvointia hän paransi Britannian asemastaan Euroopan sairaana miehenä ja tarjosi työtä, hyvinvointia ja vaurautta lukemattomille kansalaisilleen. Hän esimerkiksi loi järjestelmän joka tarjosi kunnallisissa asunnoissa asuville mahdollisuuden lunastaa nuo asunnot omikseen. Hän puolusti Britanniaa Argentiinan sotilasdiktatuuria vastaan eikä epäröinyt lähettää Royal Navyä turvaaman omien kansalaistensa poliittisia vapauksia.
Rikastumalla yksilö saavuttaa suuremman omaisuuden jota hän erittäin suurella todennäköisuudella sijoittaa (saadakseen omaisuuden kasvamaan). Hän siis luo työpaikkoja ja varautta koko "kansalle". Yksilön menestys ja "itsekäs" halu menestyä ja nousta auttaa siis kaikkia.
Kaikki suuret keksinnöt, saavutukset ja edistysaskeleet ovat aina perustuneet yhteen asiaan: yksilön rationaaliseen egoismiin. Haluun parantaa omia elinolosuhteitaan ja luoda itselleen varautta.
Tieteelliset saavutukset, taloudelliset menestystarinat ja taiteelliset innovaatiot perustuvat aina yksilön haluun parantaa omia mahdollisuuksiaan, kouluttautua, yrittää ja pyrkiä pidemmälle ja kauemmas.
Skenaario urheilijasta
Samalla tavalla kuin urheilija koittaa pyrkiä vaikkapa hyppäämään mahdollisimman pitkälle; saadakseen itselleen mainetta ja kunniaa.
Hän itse on itsensä motivoinut hyppäämään, hän on hankkinut valmentajan ja uhrannut vuosikausia työtä, aikaa ja energiaa tavoitteelleen. Mikäli hänen uurastuksensa on ollut tarpeeksi ankaraa ja motivaatio voittaa tarpeeksi korkealla hän onnistuu; hän voittaa. Ja kun hän voittaa hän voittaa ainoastaan omasta ansiostaan (tai niiden ansiosta jotka ovat vapaaehtoisesti päättäneet häntä auttaa taloudellista tai emotionaalista korvausta vastaan, esimerkiksi perhe ja valmentaja).
Hän voittaa itselleen ja itsensä tähden. Ja jos hän häviää niin silloin hän häviää itsensä tähden. Silloin toinen yksilö, toinen huippu-urheilija, on voittanut. Vapaassa kilpailussa.
Sosialismia voisi verrata siihen, että tämän urheilukilpailun yleisö päättäisi, että voittaja onkin kilpailija numero 1. Oletetaan, että kilpailija numero 2 on voittanut kisan reilusti.
Yleisö, siis yhteiskunta/kollektiivi, siis päättää ottaa jotain kilpailijalta 1 ja antaa sen kilpailijalle 2. Tässä tapauksessa kysymys on kunniasta ja voitosta (ja luultavasti myös jonkinlaisesta rahasummasta), mutta kysymys voisi olla myös pelkästään rahasta. Häviäjä siis saa hyötyä tekemättä yhtään mitään, ilman omia ansioitaan. Sitä joka taas on tehnyt jotain rangaistaan ja häneltä otetaan pois.
Ansio siis perustuu tässä skenaariossa sille mitä on eikä sille mitä tekee.
Tämä johtaa siihen, että yksilöllinen kilpailu häviää. Yksilöllä ei ole enää halua menestyä, luoda, nousta korkealle tai päästä pidemälle koska se kaikki tehdään hänen puolestaan. Ja auta armias jos hän "nousee" omilla ansioillaan niin sitten häntä siitä rangaistaan.
Kommunismi taas olisi sitä, että menestyneet urheilijat ammuttaisiin ja heidän omaisuutensa jaettaisiin häviäjien kesken. Tämän jälkeen häviäjät päättäisivät, että tasa-arvon hengessä kukaan ei saa koittaa hypätä toista korkeammalle vaan kaikkien on hypättävä prikulleen yhtä korkealle. Ne jotka tätä vastaan kapinoisivat tapettaisiin. Kollektiivi lisäksi päättää, että sekä voitosta että häviöstä saa molemmista yhtä paljon kunniaa ja gloriaa.
Juuri tästä on sosialismissa, kommunismissa ja vasemmistolaisuudessa kyse. Siitä, että yksilö kielletään ja estetään hänen mahdollinen voittonsa nousunsa. Uskotellaan, että joidenkin voitto ja menestys on toisilta pois ja pahasta. Uskotellaan, että yksilö voi nousta kurjuudestaan ja parantaa elinolosuhteitaan ainoastaan kollektiivisesti ja ryhmän osana (proleteriaatti vs. kapitalistit).
Liberalismi ja varsinkin libertarismi on sitä, että yhteiskunta, tai tässä tapauksessa urheilukilpailun yleisö, ei puutu kilpailijoiden menestykseen muuten kuin pitämällä huolen siitä, että ketään ei estetä kilpailemasta väkivalloin.
Libertarismissa jokaisen urheilijan voitto on hänestä itsestään kiinni. Vain hän omistaa itsensä ja kehonsa ja vain hän voi voittaa. Häntä auttavat tässä koitoksessa vapaaehtoisesti hänelle tärkeät yksilöt (perhe ja valmetajat) mutta kukaan ei pakota hänen kilpailijaansa (tai kilpailijan tukihenkilöitä) häntä auttamaan. Hänen menestyksensä on siis vain hänestä itsestään kiinni.
Libertarismi ja varsinkin sen objektivistinen suuntaus on periaatteessa äärimmäisen positiivista ja elämänmyönteistä. Minä uskon, että jokaisella kilpailijalla on mahdollisuus yrittää voittoa. Jokainen voi, omalla työllään ja ansiollaan, itse parantaa omaa elämäänsä ja sen laatua. Jokaisella on tähän mahdollisuus ja valtion ainoa tehtävä on se että tätä mahdollisuutta tulee suojella väkivaltaa vastaan. Yksilön menestys on hänestä itsestään kiinni, ei kollektiivista tai sen päätöksestä.
Mikäli yksilö haluaa auttaa toisia yksilöitä taloudellisesti (hyväntekeväisyys) on se hänen oma päätöksensä eikä kukaan tulee hänellä pakolla ottaen hänen itse ansaitsemaansa omaisuutta ja antamaan sitä toiselle ilman mitään ansioita tai tunnesiteitä omaisuuden alkuperäiseen hankkijaan (verorahoin rahoitettu valtiollinen sosiaaliturva).
Kaiken lähtökohta on aina yksilö. Mieleltään terveen yksilön rationaalinen etu on aina myös sama kuin yhteiskunnan etu. Yhteiskunta ja valtio on välttämätön paha. Kollektiivi aiheuttaa ainoastaan kärsimystä, vapauden menetystä, tuskaa ja inhimillisen menestyksen halun tuhoamista.
Ote 1. Mielipiteeni Joseph McCarthystä
Se että kokoaa mustia listoja tunnetuista kommunisteista ei ole mitenkään tuomittavaa. Se että näiden mustien listojen seurauksena YKSITYINEN yritys päättää olla ottamatta jotakin ihmistä töihin on täysin hyväksyttävää ja ihan demokraattista.
Epädemokraattista ja väärin olisi ollut se jos Yhdysvaltojen kansanedustuslaitos olisi määrännyt, että kukaan ei saa ottaa mustalla listolla olevia töihin vaikka haluaisi. Se jos vaikkapa elokuvastudion omistaja tekee tämän päätöksen vapaaehtoisesti on ihan hänen oikeuksiensa mukaista. Kyse on hänen omaisuudestaan.
torstai 10. tammikuuta 2008
Stora-Ensosta ja kommunismin kritiikkiä.
Stora Enso ei ole valtionyhtiö. Se on yhtiö josta valtio omistaa huomattavan osan (noin 12,3%) ja jossa se käyttää vielä suurempaa äänivaltaa (noin 25%). Se ei kuitenkaan ole mitään "yhteistä omaisuutta" vaan laillinen yhteenliittymä jolla on vain yksi tehtävä.
Yrityksellä on yksi ainut tehtävä: tuottaa pitkäjänteisesti voittoa ja tuottoa osakkeenomistajilleen. Yrityksellä ei ole velvollisuutta tukityöllistää ylipalkattua ja keskiluokkaistunutta paperityöntekijäin ammattiryhmää mikäli se ei ole enää taloudellisesti kannattavaa.
Keskusta on kaivanut herraties mistä kryptasta armeijan dosentteja, tiedemiehiä ja professoreita kertomaan, että kuinka Lapissa kyllä riittää puuta vaikka muille jakaa. Karvalakkivaltuuskunnat aina paikallisista kepulaisista kylänmiehistä alkaen ovat yhdistäneet voimansa Etelä-Suomen ay-pomojen kanssa yhteisessä valitusvirressään. Valitusvirren kantava ajatus tuntuu olevan tämä "Stora Enso on paha, Stora Ensolla on velvollisuus, me ostamme Kemijärven tehtaan, pientä ihmistä sorrettaan...".
Höpön höpön höö.
Stora Enso on kapitalistessa talousjärjestelmässä toimiva pääosin ei-valtiollinen yritys. Se tuskin on lähtenyt tekemään niin radikaaleja päätöstä kuin tehtaansa sulkemista kovin heppoisin perustein. Raha puhuu, sori vaan Kemijärvi.
Stora Enso saa tehdä omaisuudellaan ihan mitä se itse haluaa kunhan lakeja ei rikota. Mikäli yritys haluaa lopettaa tehtaansa ja sen jälkeen ei halua myydä sitä millekkään Keskustan tukemalle, tuhoontuomitulle Lappilaiskombinaatille on se moraalisesti täysin hyväksyttävää.
Työntekijällä on oikeus saada lain määrämää palkkaa työstään, oikeus turvallisiin työoloihin ja tällä hetkellä valitettavasti oikeus järjestäymiseen. Työntekijällä ei ole oikeutta päättää työpaikkansa tulevaisuudesta, niin surullista kuin se onkin, vaan se päätös kuluu työpaikan omistajalle. Työntekijä ei omista koneita tai tiloja. Se joka tavaran omistaa on oikeus päättää mitä sillä tehdään tai ei tehdä.
Yksi maailmanhistorian suurimmista hirveyksistä on ajatus, että tuotanvälineet ovat "moraalisesti" niiden käyttäjien omistamia. Että omaisuuden pitäisi olla yhteistä ja kollektiivista.
Omaisuus kuuluu sille joka sen perusidean on keksinyt, tuotekehitellyt, tutkinut, investoinut rakentanut, ylläpitänyt ja huoltanut.
Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa talo kuuluu sen omistajille, heille jotka ovat ottaneet lainan ja joutuneet perustelemaan sen pankille, etsimään talon, investoimaan sen remonttiin. Pitäisikö tämän talon kuulua sille joka nyt on sattunut siellä työmaalla jotain vasaraa heiluttamaan?
Toivottavasti Stora Enso pysyy kovana ja puolustaa oikeuttaan tehdä omaisuudellaan mitä lystää.
keskiviikko 9. tammikuuta 2008
A Rant with a flavour of Rand tai Oi ihana utopia..
Olen vakaasti, varmasti ja ehdottomasti sitä mieltä, että Amerikan Yhdysvallat on maailman vapain valtio ja ehdottomasti yksilön kannalta paras paikka elää. Jopa parempi kuin rakas Suomemme.
Amerikassa parhaat asiat mielestäni ovat; liberaali talouspolitiikkaa, yksityinen terveydenhuolto, pitkällinen kommunismin vastustaminen ja ennenkaikkea valtion historialliset taipumukset liberalismiin ja libertarismiin. Life, liberty and the pursuit of happiness ovat aatteina ja ohjenuorina paljon paremmat kuin koti, uskonto ja isänmaa tai vielä hirveämmät liberte, egalite et fraternite (pyydän anteeksi aksenttimerkkien puutetta).
Amerikassa minua viehättää erityisesti mahdollisuuksien tasa-arvo; se että yhteiskunta (mitä se ikinä nyt sitten onkaan) ei estä ihmistä lailla ja pakolla tekemästä sitä mitä parhaaksi tahtoo; niin taloudellisesti, kulttuurillisesti tai sosiaalisesti. Usko siihen, että jokaisella on itse pääasiallinen vastuu omasta menestyksestään vetoaa minuun suuresti. Jokaisella on mahdollisuus menestyä mutta kenellekään ei ole tähän oikeutta.
Se ainoa ihmisoikeus
Ihmisellä on yksi lähtökohtainen perusoikeus johon kaikki muut pohjaavat: oikeus elämään. Kidutus, pakko ja kuolemantuomio (niitä harvoja pahoja asioita joita Yhdysvalloissa on) rikkovat varsin räikeästi tätä oikeutta. Koska ihmisellä on oikeus omaan elämäänsä on ihmisellä myös luonnollisesti oikeus omaan kehoonsa. Jotta keholla ja elämällä voi tehdä yhtään mitään (itse pidän ilmaisusta toteuttaa itseään) on ihmisellä myös oikeus omaisuuteen ja yksityisomaisuuden turvaan.
Vain sinä omistat itsesi, Vain sinä omistat kehosi ja vain sinä omistat omaisuutesi.
Valtio - välttämätön paha
Minun mielestäni valtion täytyy keskittyä ainoastaan yllä mainittujen kolmen perusoikeuden toteuttamiseen; oikeus elämään, keholliseen itsemääräämisoikeuteen ja omaisuuteen. Kaikki muut valtion toimet ovat toissijaisia ja näille alisteisia.
Uskon, että valtiota tarvitaan perusoikeuksien turvaamiseen ja tätä tarkoitusta varten valtion tulee järjestäytyä niin, että se toimillaan aiheuttaa mahdollismman vähän harmia, kärsimystä ja vaivaa kansalaisilleen. Valtion täytyy siis mielestäni olla hallinoltaan mahdollisimman pieni ja edustuksellisen demokratian mukaan järjestetty. Valtion täytyy järjestää itsensä lisäksi niin, että siltä kielletään jo perustuslaissaan muuhun kuin elämän, itsemäärämisen tai omaisuuden turvaamiseen liittyvät toimet. Ihannevaltiossani olisi siis vain armeija, poliisi ja oikeuslaitos.
Äänioikeus ja oikeus demokraattiseen edustukseen ovat siis vain johdettuja oikeuksia. Demokratia ei ole päämäärä vaan väline. Valtio on välttämätön paha.
Uhriton rikos, itsepuolustus ja väkivalta
Mielestäni ainoastaan toimet jotka rikkovat ihmisoikeuttani (oikeus elämään) vastaan oikeutavat väkivaltaan. En siis hyväksy väkivaltaa muuten kuin puolustukseksi toisten aloittamaa väkivaltaa kohtaan.
Olen myös sitä mieltä, että ne toimet jotka vahingoittavat minun ihmisoikeuteni käytännön toteuttamista (eli siitä johdannaiset oikeus keholliseen itsemääräämiseen ja oikeus omaisuuteen) ovat ainoita oikeita rikoksia. Siis jos joku konkreettisesti vahingoittaa minua (vaikkapa pahoinpitely) tai omaisuuttani (varkaus, ilkivalta) on väärin ja valtion tulee estää se. Kaikki muu paitsi elämää, itsemääräämistä tai omaisuutta vahingoittava toiminta tulee sallia. Mikäli joku on tarpeeksi typerä käyttääkseen esimerkiksi suonensisäisiä huumeita on se hänen yksityisasiansa - niin kauan kunhan hän ei sitä tehdessään tapa, vahingoita tai varasta.
Valtiolla ei ole missään olosuhteissa tai tilanteessa oikeutta tappaa omia kansalaisiaan. Yksilöllä on ainoastaan oikeus tappaa toinen mikäli tämä selkeästi ja ilman järkevää epäilyä koittaa ensin tappaa hänet.
Valtiolla on kuitenkin oikeus rajoittaa johdannaisia ihmisoikeuksia (oikeus keholliseen itsemääräämiseen ja oikeus omaisuuteen) mikäli jokin henkilö on ensin rikkonut toisen oikeuksia vastaan. Siis ihminen joka varastaa (oikeus omaisuuteen) ja saadaan tästä kiinni voidaan oikeudenkäynnin jälkeen sulkea vankilaan ennalta määrätyksi ajaksi (oikeus keholliseen itsemääräämiseen).
Mikään valtio ei kuitenkaan elä tyhjiössä. Maailmassa on myös, sallinette ilmaisun, roistovaltiota. Nämä roistovaltiot voivat hyökätä toista, vapaata, valtiota kohtaan. Tällöin valtion tulee järjestäytyä ja suojella itseään tarpeen vaatiessa aseellisesti. Valtiolla on siis oikeus maanpuolustukseen. Tämä maanpuolustus täytyy kuitenkin järjestää vapaaehtoisesti eikä ketään saa siihen pakottaa. Tämä on mielestäni tärkeä testi valtiolle ja turvamekanismi. Valtio ei siis voi lähteä sotaan ilman, että kansa (jota tässä tapauksessa edustaa kansanedustuslaitos) niin päättää. Mikäli aika ja käytännön myönnytykset antavat myöten tulee asiasta lisäksi äänestää.
Valtio siis antaa, hyökkäyksen sattuessa, kansalaisilleen tilapäisen ja rajoitetun oikeuden rajoittaa toisen valtion kansalaisten oikeutta elämään, omaisuuteen ja keholliseen itsemääräämiseen. Koska tällaiset toimet ovat itsestään selvästi radikaaleja ja erittäin kyseenalaisia tulee niihin suostumisen olla vapaaehtoista. Ketään ei tule väkivaltaa käyttäen pakottaa armeijaan tai maanpuolustukseen. Valtion tulee lisäksi tarjota mahdollisuus ei-aseelliseen maanpuolustukseen (esimerkiksi vapaaehtoinen lisävero, kansanterveystyö tai väestönsuojelu) niille jotka niin tahtovat. Mielestäni valtiolla on jopa oikeus tilapäisesti rajoittaa, sotatilan sattuessa, maanpuolustuksesta täydellisesti kieltäytyneiden liikkumisen vapautta ja vaikkapa, mikäli tilanne sitä vaatii, internoitava heidät.
Valtiolla ei kuitenkaan ole missään olosuhteissa oikeutta tappaa henkilöä joka kieltäytyy palvelemasta maataan. Samoin ei valtiolla ei ikinä tai missään olosuhteissa oikeutta kiduttaa ketään, omia kansalaisiaan tai toisten maiden kansalaisia. Kiduttaminen on hirvittivä rikkomus ihmisoikeuttamme kohtaan ja valtio joka siihen ajautuu ei ole puolustamisen arvoinen. Aseelliseen maanpuolustuksen vapaaehtoisuus on tärkeä valtion itsesuojelumekanismi. Valtiolla on lisäksi oikeus rajoittaa tätä oikeutta; esimerkiksi vankien, rikollisten ja lasten osalta.
Olen itseasiassa sitä mieltä, että Suomen tämänhetkinen järjestelmä on varsin hyvä. Vaikkakin totaalikieltäytyjien rauhanaikaiset vankilarangaistukset tulee poistaa. Lisäksi naisille ja miehille tulee yhtälailla lähettää kutsu kutsuntoihin joissa saa valita aseellisen, aseettoman tai siviilipalveluksen välillä. Lisäksi saa luonnollisesti täydellisesti kieltäytyä näistä kaikista kunhan ymmärtää, että siitä voi sota-aikana seurata vapausrajoituksia.
Ammattiarmeija on kiinnostava ratkaisu ja sinänsä varsin toimiva. Tällainen armeija tulee kuitenkin alistaa luonteensa vuoksi alistaa tarkalle demokraattiselle valvonnalle ja pidettävä huolta, että se ei pääse rikkomaan omien kansalaistensa ihmisoikeutta vastaan koskaan.
Että tällainen sepustus tällä kertaa. Tekee hyvää saada ajatuksiaan paperille.